Olimme Saaran kanssa tänään vihreän ryhmämme edustajina lasten ja nuorten asioita käsittelevässä paneelikeskustelussa. Muutama aihe nousi yli muiden: koulut ja pahoinvoivat nuoret.
Kovinta polemiikkia nousi kyläkoulujen kohtalosta ja Jämsässäkin tehdystä kouluverkkoselvityksestä. Monet olisivat valmiit lopettamaan kyläkoulun, jos oppilaita on alle 20. Varmaan onkin niin, ettei parinkymmenen oppilaan koulun ylläpito ole enää järkevää, mutta mielestäni asiassa on otetettava myös muita näkökulmia huomioon.
Koulua ympäröivä kylä on tärkeä. Jos kylällä on vireää toimintaa, talkoohenkeä ja uusia kyläläisiä tulossa, ei lakkauttaminen ole järkevää. Koulurakennus on monesti kylän sielu, jossa opetuksen lisäksi järjestetään paljon muuta toimintaa, kuten harrastuspiirejä, iltapäivätoimintaa, jumppaa ja kyläkokouksia. Jos tällainen paikka kylältä häviää, häviävät helposti myös esim. työväenopiston piirit, kun ei ole paikkaa, jossa niitä pitää. Monet myös muuttavat maalle ja luottavat siihen, että peruspalvelut, kuten koulu ovat lähellä. Elävä koulu = elävä kylä. Erityisesti Jämsän koulupäätöksissä ihmetyttää taannoinen Sammallahden koulun lakkauttaminen, kun kylä Himoksen kupeessa on oikea ideakeskittymä ja vireyden voimannäyttö. Tänään kuulin myös nuohoojalta, että Lahden koulu on Kuorevedellä lakkautusuhan alla, vaikka kylään on rakennettu 17 uutta omakotitaloa. Outoa! Täällä Länkipohjassa oman koulun imagoa on alettu nostaa erikoistumalla luontopainotteiseksi kouluksi. Upea hanke!
Seppolan koulu jaksaa nostaa tunteita. Senioripuolueen edustaja kamppaisi koko kouluhankkeen, koska se vie kovasti investointirahoja, joihin edustajan mielestä ei ole varaa. Omakohtainen kokemukseni asiasta on kurja: jos työssä joutuu käymään allergia- ja astmalääkityksen varassa, joita ei kesäaikaan tarvitse, on työssäjaksaminen koetuksella. Puhumattakaan laskusta, jota maksetaan astmanuorten terveydenhoitokuluina tai siitä, jos joku saa ammattitaudin. Yksi tällainen tapaus maksaa kunnalle noin 200 000 – 400 000 euroa. Olisi myös kiva, jos luokkaan ei sataisi sisälle tai ettei pakkasella tarvitsisi tuulettaa kahden ikkunan voimin. Ilomielin otan koulun rakentamispäätöstä vastustaneen ehdokkaan luokkaani viikon ajaksi ja lupaan lainata omaa astmapiippuani hätätilanteessa.
Nuorten pahoinvointi on Suomessa saanut kamalia ilmenemismuotoja; siitä kaikki olivat yhtä mieltä. Tosiasia on se, että nykyisen Jämsän alueella työskentelee yksi koulukuraattori, jolla on hoidettava kaikki alakoulujen ja yläkoulujen ongelmat. Jämsänkoskellakin on vain yksi kuraattori. Voitte arvata, ettei yksi henkilö repeä joka paikkaan, kun koulujen väliäkin on matkustettava ja hoidettava moniammatillisia suhteita toisiin oppilashuollon asiantuntijoihin ja lasten koteihin.
Asiantuntijoiden määrän kartuttamisen lisäksi on tuettava pääkasvatusvastuussa olevia koteja. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan rakkautta ja rajoja. Opettajana koen tärkeäksi myös pienemmät opetusryhmät, jotta opettajalla on riittävästi aikaa huomata oppimisvaikeudet, vaaran syrjäytyä ja aikaa kuunnella oppilasta arjen asioissa. Yläkoulussa tarvittaisiin kipeästi myös ns. klinikkaluokkaa, johon työrauhaa häiritseviä oppilaita voitaisiin ohjata opiskelemaan hetkittäin tai pieniksi jaksoiksi. Se helpottaisi nuorta itseään ja etenkin muita samassa luokassa opiskelevia. Klinikkaopetus ei vaatisi niin suurta byrokratiaa kuin jatkuvaan erityisopetukseen siirto. Samalla se tulisi myös kunnalle edullisemmaksi.
Harrastava nuori syrjäytyy harvoin. Jämsän harrastustarjonta on aika monipuolista ja kylilläkin on sentään jotain toimintaa. Erityisesti haluaisin nostaa esille Jämsänjokilaakson musiikkiopiston ja Jämsän työväenopiston toiminnan. Esimerkiksi musiikkiopiston pitkäjänteinen työ on tuonut Jämsän seusulle paljon muusikkoja ja vakasvti musiikkia harrastavia nuoria. Monet urheiluseurat auttavat myös nuoria pysymään pois kaduilta. Kamalaa on kuulla, kun joku nuori sanoo liikkuvansa sillanalusjengissä.
Leena
