Kankarisveden koululla on perjantaista saakka ollut vieraana 16 saksalaisen oppilaan ja kahden opettajan ryhmä Trieristä. Vieraan kanssa omaa kotiseutuaan katselee aivan uudenlaisin silmin. Jokainen roska hyppää silmille, mutta myös Kankarisveden rannat näyttävät entistä upeammilta.
Perheessämme asuva tarkkasilmäinen poika ymmärtää, että Suomi on suuri ja harvaanasuttu maa. Silti hänelle on ollut suuri yllätys, kuinka pitkiä täällä ovat etäisyydet. Hänen kotikaupungissaan joka kaupunginosassa on nuorille oma kokoontumistilansa. Upeilla syyskeleillä saksalaisnuoret ja koskelaiset partnerit ovat pyörineet uimahallin kulmilla ja Oinaalassa. ”Aber im Winter?”
Saksalaisessa maalaiskylässä kaikki talot ovat keskellä kylää ja jokaisen pellot sitten siinä ympärillä. Näin pienikin kylä on tiivis yhteisö, jossa on ainakin kirkko, kneipe ja leipomo, josta voi aamulla kipaista ostamaan tuoreet sämpylät. Kyläyhteisöjä toki Suomessakin on, ensimmäisenä tulee tältä seudulta mieleen Hopsu ja Palsina, vaikka niistä kyläkaupatkin ovat loppuneet jo kauan sitten.
Maalaiskyliä ei voida enää muuttaa, mutta tiivistämisen ideaa voi Jämsän keskustassa toteuttaa kaavoitusratkaisuilla. Siten saataisiin Jämsäänkin enemmän kaupunkimaista ilmettä, jota odottavat niin ohikulkevat turistit kuin ne kaikkein tärkeimmätkin: nykyiset asukkaat.
Koko Suomen asukaslukukaan ei yksinkertaisesti riitä koko maan asuttamiseen niin, että kaikkialla olisi kaikki palvelut yhtä helposti saatavilla.Maaseudun asujien palvelujen saatavuus on kuitenkin taattava. Jaaha. Mikä on yhtälön ratkaisu?
