Osuin eilen illalla Facebook-ketjuun, jossa taas kerran päiviteltiin Rasuan tilannetta. Eräs kirjoittaja muistutti, että Venäjä totesi aikoinaan, ettei Neuvostoliiton kanssa tehdyt sopimukset enää pidä. Hän toivoi, että vanhan Jämsänkosken kaupungin tekemä Rasua – sopimus kuuluisi samaan kategoriaan. Vaan ei. Joulukuussa 2008, vain muutama päivä ennen kuntaliitosta Jämsänkosken kaupungin virkamiehet allekirjoittivat LomaRasua Oy:n kanssa sopimuksen, jonka kohtalokkain lause kuuluu seuraavasti.
”Vuokralaisella on oìkeus sìirtää vuokraoikeus vuokranantajaa kuulematta kolmannellè. Se, jolle vuokraoikeus on siirretty, on velvollinen ilmoittamaan siirrosta vuokranantajalle kolmen(3-) kuukauden kuluessa siitä, kun siirto on tapahtunut.”
Näin kävi sitten 2010, kun LomaRasua Oy siirsi vuokraoikeuden karavaanareille ja Rasuan suunnalta alkoi kuulua Jämsän teknista tointa työllistävää rakentamisen ääntä. Kivikautiselle asutukselle, upealle luonnonvaraiselle niemelle alkoi nousta kestopuisia laitureita ja terasseja, naulatelttoja kuten Lapissa sanotaan.
Jämsän kaupunki saa vuokraa 1500,-/vuosi siitä hyvästä, että ennen monipuolisesti kaupunkilaisia palvellut upea niemi sulkeutuu pikkuhiljaa kuntalaisilta. Vain sen vuoksi, että kukaan ei miettinyt sopimuksen sisältöä ja sen seurauksia riittävästi.
Tekninen toimi valvoo tällä hetkellä rakentamista resurssiensa puitteissa, ympäristölautakunta leirintäaluetoimintaa. Kuka valvoo sopimuksen noudattamista muilta osin? Ja kiinnostaako kokonaisuus ketään?
Uimarantoja täällä Jämsän pohjoisessa puistokaupunginosassa kyllä riittää. Mutta me haluamme liikkua rannoillamme muutenkin. Haluamme ihailla Kankarisveden ruskamaisemia ja jäittenlähtöä. Ennen siihen oli paras paikka Rasuan niemenkärki. Se, josta ympäristöpäällikkö käy nyt vuokralaisen kanssa rajanvetoa, jotta saako sinne mennä vai ei. Vuokralaisen mielestä ei.
