Tarkoitukseni oli kirjoittaa kevyesti keskellä päivää kotiäitiyden arkisista kommelluksista mutta keveä ei ole sana joka nyt kuvaisi fiiliksiäni. Suren ja ihmettelen kuten varmasti kaikki muutkin tämänpäiväisiä uutisia Kauhajoelta. Jotenkin viime aikoina suomalainen yhteiskunta tuntuu luiskahtaneen jengoiltaan. Erityisesti nuoret miehet ovat osoittaneet useaan otteeseen voivansa todella huonosti. Järjetön sivullisiin kohdistuva väkivalta osoittaa äärimmäistä empaattisuuden puutetta. Me ollaan hitaasti mutta varmasti purkamassa sellaista hyvinvointimallia, jossa kaikki tulisivat tasapuolisesti autetuiksi ahdingossaan. Lisäksi juuri nuorten maailma on virtualisoitumassa, tapahtumat ja ihmissuhteet koetaan ruudun välityksellä. Olen sitä mieltä, että se etäännyttää yksilöt todellisuudesta. Ruudussa katsojan ja katsottavan välissä on lasi, jonka läpi tuoksut, tuntemukset ja todellisuus eivät välity sellaisenaan. Meistä on vaarassa tulla elämän katsojia sen sijaan, että itse eläisimme. Uskon, että tällä on osansa maailman muuttumisessa jotenkin kylmemmäksi.
Tällaisella fiiliksellä tänään. Blogivuoroon kutsun Minnan. Toivottavasti huomisen uutiset ovat tämänpäiväisiä parempia.
Mari
