Jari Sarasvuo loi aikoinaan maineensa jalostamalla perisuomalaisia sananlaskuja myyvään kuntoon. Moneen kohtaan niistä viisaus löytyykin. Tuo otsikon sananlasku kuvaa mielestäni erittäin hyvin energiapoliittista tilannetta. Kun energiaa joka tapauksessa tarvitaan, niin mikä on sitten se ihmisen ja ympäristön kannalta kestävin vaihtoehto?
Se ei ole ydinvoima, koska on olemassa parempia vaihtoehtoja niin päästöjen vähentämiseksi kuin vientiteollisuuden tarpeiden tyydyttämiseksi. Ydinvoima on kaikissa vaiheissaan huono vaihtoehto. Niin niin, sillä hetkellä kun pistorasiasta valuttaa polttoainetta kaikkiin kodin laitteisiin, niin ehkä se tuntuu siistiltä ja helpolta. Uraanin louhiminen rasittaa luontoa raskaasti ja ydinjätteen radioaktiivisuuden muuttuminen uudelleen uraanimalmin tasolle kestää noin 200 000 vuotta.
”Uraani halkeaa, mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei oo riskiä vailla”. Jotenkin näinhän se Eppujen biisi meni aikoinaan.
Kuka haluaa Suomesta Euroopan ydinjätevaraston? Näin kuitenkin voi käydä helposti, jos Suomessa tuotetaan ydinvoimaa yli oman tarpeen, siis muiden maiden käyttöön ja siitä tehdään teollisuuden uusi vientituote. Ydinvoimaan liittyy aina onnettomuusriski, jonka ydinvoimarahastot korvaavat vain osittain. Loppu jää veronmaksajille. Miksi muuten ydinvoimaloita ei rakenneta Kehä kolmosen sisäpuolelle? Lauhdevesikin saataisiin käyttöön paremmin.
Olkiluoto 3 on epäonnistunut suurhanke, joka on kolme vuotta aikataulustaan myöhässä, budjetti on pettänyt ja luvatut työpaikat menneet muualle. Siksi ydinvoimapäätökset tarvitsevat aikalisän.
Windfall – vero on saatava käyttöön ja suomalaista energiateknologiosaamista on kehitettävä uusiutuviin energioihin satsaamalla.
Saara P-H
