Sotakirjeenvaihtajien periaate oli aikoinaan, että hyvä uutinen on se, ettei ole uutisia. Jämsän uutta viestintästrategiaa lukiessa tulee mieleen, että periaate on kallistunut päälaelleen. On ainakin vinossa.
Strategiaseminaarissa Pekka Hyytinen muistutti, ettei voi muuttaa tosiasioita miksikään, joten vastuu jää edelleen asioiden tekijöille. Hypetys myönteisten asioiden uutisoinnista saa hieman epäileväisen olon iskemään pintaan. Uutisten määrä on edelleen vakio ja paikallislehti ilmestyy jatkossakin 5 kertaa viikossa. Jos sivut täyttyvät entistä enemmän human interest – jutuista, niin mistä löytyy tilaa ja toimittajien energiaa vakavammille asioille. Ei negatiiviset asiat mihinkään katoa.
Tulee aika kafkamainen olo, jos paikallislehteä on luettava rivien välistä. Etsittävä sieltä hypetysuutisten sivumerkityksistä, mitä oikeasti tapahtui.
Asioiden kriittinen uutisointi ei ole negatiivista. Negatiivisten uutisten kertominen ei tarkoita haukkumista ja syyllisten parjaamista. Vain objektiivista tosiasioiden kertomista.
En halua jatkossakaan elää suomi.24:n monimielisten vihjailujen varassa siitä, mitä Jämsässä oikeasti on tekeillä. Jos nyt Päijänteen luontokeskus menee Jämsältä sivu suun vain siksi, että kaupunginhallitus ei pitänyt UNESCO:n biosfäärialuetta seutukunnalle merkittävänä, niin haluan lukea siitä omasta paikallislehdestäni. Liikaa on tietysti toivottu, että Hannu Weijo tai Tapani Mattila kommentoisivat asiaa.
Saara P-H
