Tämä viikko on todella jännittävä. Yhteistyökumppanimme lunasti lupauksensa, ja me vihreät saimme lautakunta- ja toimielinpaikkoja. Itse tulin valituksi tekniseen lautakuntaan, joka jo ennalta kiinnosti minua eniten ympäristölautakunnan ohella.
Kun hieman ylpeänä kerroin asiasta iäkkäälle ja kehnomuistiselle isälleni, hän tokaisi perijämsäläiseen tapaansa: ”Mitä sääkin siellä teet?” Perin totinen kysymys, vaikkakin ehkä retoriseksi ajateltu. Olen itsekin miettinyt, mitä kaikkea pystyn tekemään.
Tämän viikon torstaina on ensimmäinen kokous, jonka esityslista tuli viime perjantaina. Valtava pumaska asiaa, johon olisin tarvinnut huomattavasti enemmän kuin viikon, jotta olisin voinut ymmärtää asiat kunnolla ja hakea lisää niihin liittyvää tietoa. On tunnustettava, että tässä ensimmäisessä kokouksessa minun täytyy paljossa luottaa virkamiehiin ja aiempaan, asioita valmistelleeseen lautakuntaan. Olen nyt lukenut vakavasti esityslistan ja sen liitteet läpi. Ajatuksia on syntynyt.
Luulen, että tarvitsen lautakuntatyössä sivupersooniani ”Sarah Palinia” ja ”Peppiä”. On varmaan hyvä, että joku joskus esittää niitä tyhmiä kysymyksiä, jotka ehkä avaavat uuden näkökulman asiaan tai ainakin tuovat julki sen, mitä muutkin ajattelevat mutta eivät uskalla kysyä. Peppiä tarvitaan silloin, kun täytyy tiukasti pitää kiinni asiasta, jossa uskoo olevansa perustellusti oikeassa.
Olen käyttänyt viikonlopun perin teknisesti. Viime viikonloppuna saimme viimeinkin purettua Orivedeltä hirsikehikon, josta on joskus muotoutumassa mummonmökkimme sauna. Tänä viikonloppuna taapeloimme hirsiä oikein olan takaa kahdestaan mieheni kanssa. Hyötyliikuntaa ja tekniikkaa – hyvä yhdistelmä!
Leena
