Olen ollut kala-kasvisdieetillä reilu kymmenen vuotta ja edelleen terve. Uudet ravintosuositukset eivät pakota luopumaan lihasta vaan ehdottavat lihankulutuksen kohtuullistamista sekä oman terveyden että ympäristön hyväksi. Punaisen lihan on todettu nostavan merkittävästi suolistosyövän riskiä. Runsas kasvisten syönti sen sijaan vähentää tuota riskiä ja parantaa terveyttä muutoinkin.

Tehotuotetun liharuuan ympäristövaikutukset muodostuvat rehunviljelyn ravinnepäästöistä, peltojen raivaamisesta, sekä märehtijöiden ja lietealtaiden metaanipäästöistä. Eläinten tuottama suuri lantamäärä on ongelma, koska sitä ei saada kannattavasti kuljetettua luomukasvistiloille ravinteeksi. 

Onko oikein, että kaupat ja kuluttajat vaativat lähes ilmaista lihaa, kun maataloustuottajat raatavat joka päivä niska limassa nälkäpalkalla? Lihan pitääkin maksaa, ja sitä pitäisi nauttia harkitusti. Ei kivikauden ihminenkään saanut lihaa aina halutessaan, ei ainakaan ilman vaivannäköä. 1960-luvulla suomalaiset söivät 32 kg/ henkilö, 2020-luvulla luku on noussut 77 kiloon vuodessa. 

Itse tuotantoeläimet eivät ole niitä pahiksia, vaan me ihmiset, jotka olemme ne orjuuttaneet teollisen mittakaavan tehotuotantoon. Tukipolitiikka ja kahden kauppaketjun hintasanelu eivät valitettavasti suosi pieniä luomutiloja. Lypsylehmät teurastetaan vain muutaman vuoden ikäisinä maidontuotannon tehokkuuden ja halpuuden nimissä. Kukot tapetaan untuvikkoina ja broilerikanat on jalostettu käveleviksi rintafileiksi. Lohien kasvatusta ei juurikaan valvota, koska eläintensuojelulain ei katsota varsinaisesti koskevan niitä. Kassilohille pitäisi säätää oma pykälä eläinsuojelulakiin, jossa vähintäänkin määriteltäisiin korkein yksilömäärä vesikuutiota kohden. Reviiritietoisina eläiminä lohet tappelevat keskenään mutta tätä ei ole huomioitu kasvatuslaitoksissa.

Sen sijaan kotimaisia järvikaloja kannattaa suosia. Särkikalojen ja silakoiden mukana vesistöistä poistuu myös ylimääräisiä ravinteita.

Kotimaista luomulihaa voi edelleen syödä kohtuumääriä hyvällä omallatunnolla, mutta esimerkiksi brasilialaisen häränleikkeen jättäisin tiskille. Me jämsäläiset olemme etuoikeutettuja, koska meillä on lähituotantotiloja ja jopa tilateurastamo. Mieluummin vähemmän ja parempaa – siitä hyötyy yksilö ja ympäristö. Lähiruoka on myös osa huoltovarmuutta.

On totta, että eläimet ansaitsevat kunnian, eli paljon enemmän kuin pienen kilohinnan ja korvamerkit.

Mirva Valanti, Vihreiden kuntavaaliehdokas