Kankarisveden koululla järjestetyssä lukiolaisten paneelissa ehdokkailta kysyttiin mielipidettä Jämsänkosken roolista ”uudessa Jämsässä”. Kaksi ”vanhan Jämsän” puolella asuvaa ehdokasta mietti hetken miten asettaisi sanansa, ja vastasi sen jälkeen pitävänsä Jämsänkoskea ihan kivana paikkana. Näinhän se on, kiitos Aku ja Juuso! Minäkin pidän Jämsänkoskea ihan kivana paikkana, joka täydentää hyvin seutukuntaa. Minulla on kuitenkin pieni huoli siitä, mihin suuntaan Jämsänkoskea halutaan kehittää.
Kehittää vai eikö kehittää, siinä vasta pulma. Tällä hetkellä näyttää, ettei tehdä kumpaakaan. Ollaan aktiivisesti muodostamatta konsensusta. Kysehän on tietenkin palveluista – kaikkien mielestä on suotavaa, että täällä asutaan, mutta mitä sen lisäksi tarvitaan? Vihreiden kunnallisvaaliohjelmassa sanotaan, että ”[k]untien harkittuja yhdistämisiä tarvitaan, mutta ne tulee toteuttaa pienten kuntien lähipalveluita arvostaen”. Mielestäni ”lähipalvelut” ovat palveluita, joiden saamiseksi taajama-alueella asuva terve ihminen ei tarvitse autokyytiä. Jämsänkosken taajama-alueella asuvat ovat varmasti osittain juuri palveluiden läheisyyden takia hakeutuneet asuinpaikoilleen, joten jos palveluita roimasti leikataan, osa saattaa joutua miettimään asumisjärjestelynsä uudelleen. Miten ikääntyvä ihminen pärjää kodissaan, jos ennen kilometrin päässä sijainneet terveyspalvelut ja virastot viedään kahdeksan kilometrin päähän? Miten tänne luonnonkauniille alueelle, halpojen tonttien taivaaseen, houkutellaan uusia asukkaita, jos samaan aikaan mietitään, mitä palveluja vielä voitaisiin keskittää Seppolaan?
Ymmärrän, että kuntaliitoksen jälkeen henkilöstöä on liikaa ja kaupungin on supistettava palveluitaan. Usean taajaman Jämsällä ei kuitenkaan ole imagollista varaa keskittää kaikkea Seppolaan. Kun meillä on jo olemassa mahdollisuus tällaiseen arkipäivän luksukseen (kohtuuhintainen asunto turvallisella paikkakunnalla lähellä palveluja), miksemme käyttäisi tätä myyntivalttina? Meillä kävi kylässä tuttavaperhe pääkaupunkiseudun tuntumasta, ja näin heidän silmistään sen kovin tutun kiillon, kun muuttokuume iskee. ”Teillähän on täällä kaikkea!”, vieraamme tokaisivat. Niinpä. Nautitaan siitä, räätälöidään lähipalvelujen määrä ja mitoitus sopivaksi, ja kutsutaan vieraita kylään!
