Paunun koulussa istuu n. 50 nuorta (JS 5.10.12) viikottain jälki-istunnossa. Tieto hätkähdytti aika monia aikuisia. Jos koulu on yhteiskunta pienoiskoossa, niin määrä pitää suhteuttaa väestömäärään.
Paunussa on reilut 400 oppilasta, siis yli 10 % oppilaista kärsii viikottain rangaistuksen. Suomen yli viidestä miljoonasta asukkaasta se tarkoittaa reilua puolta miljoona. Vankien vuosittainen keskimäärä on n. 4000 tuhatta. Vaikka lukuun täytyy lisätä erilaiset sakkorangaistukset, niin en silti usko, että yli 500 000 (viisisataatuhatta) suomalaista saa jonkinlaisen rangaistuksen joka viikko.
Jälki-istunto on ongelma, joka voisi olla ratkaistavissa samalla konstilla kuin moni muukin kouluun liittyvä ongelma: riittävillä resursseilla. Riittävän pienet opetusryhmät ja riittävästi käsipareja oppilashuoltoon. Lisää tuntikehystä käytettäväksi kasvatuskeskusteluihin, työpalvelun suunnitteluun ja ohjaukseen sekä muihin rangaistuksia ehkäiseviin toimintamuotoihin.
Jälki-istunto toimii rangaistuksena vain niille oppilaille, jotka korkeintaan kerran pari perusopetuksen aikana hölmöilevät sen verran, että rangaistus tulee. Hän miettii tekosiaan ja muistaa teon ja sen seuraukset pitkään. Joskus se jälki-istuntokin nimittäin on aivan ansaittu.
