Vanhan kertausta tämä teksti. Kirjoitin nimittäin edellisen kerran helmikuussa 2009, että mielestäni Ville Niinistöstä tulee puheenjohtaja Vihreille. Silloin Ruotsi vei voiton eikä Ville asettunut ehdolle perhesyistä; olihan Ruotsin vaalit tulossa ja Maria Wetterstrandista mahdollisesti ministeri.Hiiihtolomalla Ruotsissa luin MP:n lehteä, jossa esiteltiin Maria Wetterstrandin seuraajaehdokkaat. Samalla muistin NYT:in haastattelun parin vuoden takaa. Siinä pariskunta Niinistö – Wetterstrand kertoi, ettei samaan perheeseen mahdu kahta vihreää puheenjohtajaa. A vot – mutta yksi kerrallaan mahtuu! Nyt voi tietysti tulla muutaman viikon puheejohtajaton kausi.Mutta miksi Ville? Vihreät teesit ovat voimissaan, mutta tarvitsemme uuden kauppiaan niille. Mielestäni Ville on sopivan selkeäsanainen oppositiojohtaja, joka tavoittaa muualle karanneet äänestäjät ja löytää ne uudetkin. Turkulainen Ville elää myös marginaalissa Helsinkiin nähden ja siksi hänellä on kaupunkilaistaustaan huolimatta hyvät edellytykset kohdata sisämaan kannattajat.Tulevassa jäsenäänestyksessä on hienoa, että ehdokkaita on useita ja syntyy kunnon keskustelu puolueen tulevaisuudesta. Rovaniemeläisen Mika Flöjtin keskusteluun tuoma termi erävihreä lupaa särmikästä keskustelua.Anni on analyyttinen pohdiskelija, jonka harteille en laita vaalitappiota. Toki olisin toivonut, että jokainen vaalikeskustelun jälkeen olisin voinut olla ylpeä puheenjohtajastani. Parhaimmillaan Anni oli pienissä keskusteluissa, joissa hänen osaamisensa tuli esille. Mutta se ei riitä.
