Olen aina tiennyt, mikä on parasta kotiseudullani; vesi. Täällä sitä riittää niin uimarille, pyykkärille, kalastajalle, soutajalle kuin janoisellekin. Asuessani maailmalla tartuin kotiin tullessani ensimmäisenä vesikraanaan ja nautiskelin pari lasillista ihanaa raikasta omaa vettä. Tuntui, että täällä saa juodakseen vettä, muualla erilaisin kemikaalein puhdistettua veden näköistä nestettä.
Tänään vietetään maailman vesipäivää, koska halutaan muistuttaa, että noin miljardi ihmistä elää vailla puhdasta juomavettä, mikä aiheuttaa erilaisia tautiepidemioita ja lapsikuolleisuutta. Ennustetaan, että puhtaan veden puute saa vielä ihmismassat liikkeelle ja että puhtaasta vedestä tulee öljyn veroinen luonnonvara.
Suomalaisten keskimääräinen vesilasku on 22,-/kk. Saman verran kuin intialaisen maanviljelijän puolen vuoden palkka.
En nyt tarkoita, että säästetään vettä, jotta sitä voidaan lähettää maailman kuivuusalueille. Mutta ei tuhlata, suojellaan omia pohjavesiämme, huolehditaan Päijänteestä ja muista järvistä.
Australiassa kasteluun käytetty vesi on kierrätysvettä, meillä pohjavesialueilla teitä suolataan vieläkin. Onkohan muuten mitään järkeä syödä etelän hedelmiä? Siis niitä, joiden kasteluun on käytetty arvokasta vettä ja jotka sitten rahdataan maailmalle toiselle puolelle? Kyllä mustikka aina kiivin pesee mennen tullen!
Saara P-H
