Tiedän; otsikko on sama, jonka olen kirjoittanut jo tuolla www.saarapeutereheikka.com. Mutta kun asia on aina vaan ajankohtainen. Suomi 24.ssä koskelaiset vanhemmat kirjoittavat kaikista niistä huhuista, joita kylillä liikkuu ensi vuoden koulusäästöihin liittyen.
Hallitus on luvannut ensi vuodelle rahaa luokkakokojen pienentämiseen. Sivistysvaliokunta vain pelkää, että kunnat hassaavat ko. rahan kaikkiin muihin menoihin. Koulupuolella on monta kysymystä ja ongelmaa, joihin on yksi hyvä ja selkeä vastaus: riittävän pienet luokkakoot. Oman kokemuksen mukaan yläkoulun puolella tuo riittävän pieni tarkoittaa n. 20 oppilasta. Yli ei paljon auta mennä, jos halutaan, että opetussuunnitelmia noudatetaan monipuolisesti ja että opettajan ja oppilaiden vuorovaikutukseen jää edes jonkinlaisia mahdollisuuksia.
Ex-kolleega Pirjo Selenius kirjoitti viime keväänä erittäin osuvasti Hesarissa siitä, miten liiat suuri luokkakoot vaikuttavat opettajaan. Tutkimuksen mukaan nimittäin ihminen ei pysty hallitsemaan ihmissuhdeverkostoaan, jos siihen kuuluu yli 100 ihmistä. Yläkoulun opettajan oppilasmäärä on helposti n. 200. Siis 200 kasvavaa ihmistä, joiden mielialat, huolet, ilot, murheet pitäisi pystyä rekisteröimään. Niin ja vielä opettamaan tehokkaasti.
Arto Lampinen ihmetteli tätä luokkakokojen pienentämisen tarvetta. Hän muisteli olleensä yli 30 oppilaan luokalla. Niin minäkin muistan. Keskikoulun 4. luokalla, siis nykyisellä kasilla, luokallani oli 42 oppilasta. Eipä siellä sitten opettaja juuri häirinnytkään, jos halusi kirjoitella runoja pieneen minivihkoon tai käydä kirjeenvaihtoa kaverin kanssa.
Sitäpaitsi ennen oli ennen. Vaatteetkin pestiin joskus avannossa ja puhdasta tuli. 12o neliötä oli lapsiperheelle iso asunto. Ei ne työolot tehtaallakaan olleet isäni tai isoisäni aikaan samanlaiset kuin nyt. Elämä perheissäkin on erilaista. Arton ja minun aikaan vanhemmat olivat varmasti toisenlainen auktoriteetti lapsilleen kuin nykyisin. Sekin aika tavalla helpotti koulujen työtä.
Sivistyslautakunnat ovat hyväksyneet opetussuunnitelmat; toivottavasti myös niiden noudattamiseen riittää resursseja.
