Nyt en kirjoitakaa enää kuntavaaleista pelkästään Jämsän näkökulmasta vaan kurkistan pikaisesti, miten vaalit sujuivat koko maassa. Eroahan on myös siinä, että nyt kirjoitan Vihreä Jämsä ry:n jäsenenä , en enää ehdokkaana.
Hesari juhli Timo Soinia vaalien voittajana. Hetkinen, millä mittarilla? Absoluuttisesti suurin voittaja oli tietenkin vihreiden Osmo Soininvaara. Ode vaan ei kuulu niihin ihmisiin, jotka nostavat kissanhännän. Mieluummin hän antaa omien mielipiteidensa ja tekojensa puhua puolestaan. Olen ylpeä kuuluessani samaan joukkoon hänen kanssaan. Ehkä Suomen fiksuin tyyppi.
Fiksu tyyppi oli myös demareilla tarjolla koko lafkan johtoon, nimittäin Erkki Hella Wuolijoen pojanpoika Tuomioja. Mutta ei; johtoon valittiin nuoruutta ja ulkonäköä. Ehkäpä vaalien tuloskin olisi ollut toinenTuomiojan johdolla. Tosin Jämsän riiteleviä demareita ei Erkkikään olisi saanut kuriin.
Minua ärsyttää sana imago. Iltasanomien nettisivuilta luin , että politiikan tutkijoiden mukaan Urpilaisella ja Vanhasella oli huonoin imago. Ratkaistaanko vaalit siis mukaan, millaisen mainostoimiston puolueen puheenjohtaja valitsee? Minä uskon vielä sellaiseen vanhanaikaiseen asiaan kuin tieto, yleissivistys ja osaaminen. Tarja Cronbergkään – kaksinkertainen tohtori – ei kovin korkealle nimittäin päässyt tässä imagoskabassa.
Koko maailman kannalta tärkeämmät vaalit käydään huomenna suuren meren takana. Minä ja todennököisesti suurin osa Eurooppaa toivoo voittajaksi Barack Obamaa. Ajatuskin McCainin ja Palin hallitsemasta suurvallasta kuristaa. Toivottavasti ylihuomenna ei tarvitse herätä mustaan keskiviikkoon, johon verrattuna suomalainen marraskuu tuntuu heleältä heinäkuulta.
Mielessä on soinut tuttu viime päivinä 70-luvun laulu: Deep in my heart I do believe … … jatko voisi kuulua vaikka, että …Obama will the president someday.
