Saara ja Mari ovat avanneet keskustelun tietotekniikasta. Haluan jatkaa osin samasta aiheesta.
Kun Längelmäki jaettiin Oriveden ja Jämsän kesken, oli yksi keskeinen längelmäkeläisten toive saada koko alueelle hyvät tietoliikenneyhteydet. Toivottiin, että liitos- ja porkkanarahat auttaisivat nopeiden yhteyksien hankkimisessa etenkin sivukylille. Osin asia on edistynyt, osin ollut aktiivisten kyläläisten harteilla.
Hyvät tietoliikenneyhteydet maaseudulla ovat erittäin tärkeitä. Ne mahdollistavat esimerkiksi etätyön ja pienyrittämisen maalla. Omassa perheessäni tarvitaan kaksi autoa, koska mieheni ja minä autoilemme vastakkaisiin suuntiin töihin ja julkisilla kukuvälineillä suhaaminen ei onnistu, koska linja-autovuoroja kulkee harvakseltaan. Itse en oikein voi opettaa yläkoululaisia virtuaalisesti mutta mieheni toimistotyöt hoituisivat välillä helposti kotitoimistosta käsin. Sellaisesta olisi paljon etua: perheelle jäisi pari tuntia päivässä enemmän yhteistä aikaa, saisin apua joskus melko haasteellisiin lapsiperheen aamuihin, polttoainetta ja luontoa säästyisi, kun auto seisoisi kotipihassa, ja työaika tulisi tutkitusti tehokkaammin käytetyksi.
Suomi on edelleen etätyön periferia. Muistan olleeni etätyöseminaarissa joskus 1990-luvun alkuvuosina, jolloin koko idea esiteltiin mullistavana keksintönä. Sittemmin hehkutus on jäänyt ja koko idea tuupittu kumoon mm. tietosuojaongelmiin vedoten. Luulenpa, että suurin ongelma ovat työnantajien ennakkoluulot ja epäilyt, että työntekijät lorvailisivat ja lueskelisivat päivät pitkät sähköpostejaan ja vihreiden naisten blogia!
Leena
