Jatkoin tänään perinteistä makaronilaatikkoa porkkanalla. Kotimaista se oli, joskaan ei luomua.
Minusta olisi pitänyt tulla maatalon emäntä, mutta metsämies ehti ensin. En tarkoita, että olisin ollut tehtävässä erityisen hyvä, mutta kutsumusammatti se olisi ollut. Minulla ei ole kovin ruusuista kuvaa emännän töistä; sen verran läheltä olen työtä päässyt seuraamaan. Tärkeintä on minusta kuitenkin se, että meillä tulisi tulevaisuudessakin olemaan makaronilaatikon jatkeeksi kotimaista porkkanaa.
Viime päivien uutisissa on todettu, että suomalaisen viljelijän ansiotaso on jälleen tänä vuonna laskenut. Samalla EU:n mukanaan tuoma paperisota verottaa aikaa konkreettisesti tilalla tehtävistä töistä. Monet kokevat paperityöt myös turhauttaviksi. Monella tilalla on myös edessä sukupolvenvaihdos ja uusien tuotantomuotojen etsiminen. Sivuelinkeinot, kuten maatilamatkailu, ovat välttämättömiä elinvoimaisuuden säilyttämiseksi.
Mitä tämä meitä tavallisia kuluttajia liikuttaa? Kovinkin paljon. Mielestäni meidän suomalaisten on turvattava kotimaisten elintarvikkeiden saanti myös tulevaisuudessa. Käytännössä se tapahtuu niin, että ruokakaupassa ostetaan tuotteita, joissa on joutsenlippu tai muu kotimaisuuden merkki. Tai vielä parempaa on, jos voi mennä lähitilalle ja ostaa tuote suoraan viljelijältä.
Monet sanovat, että kotimaiset elintarvikkeet ovat kalliita. Ehkä niin, mutta niitä ei tarvitse useinkaan heittää pois jo valmiiksi pilaantuneina, niiden viljelemiseen on käytetty huomattavasti vähemmän kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita kuin ulkomaisen eikä meidän luonnossammekaan – onneksi – ole vielä niin paljon raskasmetalleja kuin keskieuroopalaisissa pelloissa. Sitä paitsi kotimaisen tuotteen matka pellolta pöytään on aika lyhyt: tuote on tuoreena edessämme eikä se ole matkannut lentäen Euroopan halki.
Onneksi lähituotanto on nyt trendikästä myös muilla aloilla kuin elintarvikkeissa. Jopa floristiikassa, kukkasidonnassa, on alettu puhua lähituotannosta. Ja sesonkivaihtelusta: eletään sen vuodenajan ehdoilla, mikä on menossa.
Vihreät ovat ehdottaneet, että päiväkodeissa ja kouluissa alettaisiin viettää yhtä kasvisruokapäivää viikossa. Minusta idea on hyvä ja terveellinen. Samalla lapsien kanssa voitaisiin tarkastella, miten peruna pöytään on tullut. Toivottavasti jämsäläisestä päiväkodista päästään katsomaan vaikka Laukkasille, kuinka peruna maan sisässä kasvaa.
Leena
