Olen sitoutumattomana mukana Vihreiden listalla, koska koen, että vihreät arvot ovat lähinnä omiani. En ajattele, että olisin jotenkin luonnolle parempi ihminen kuin muut, mutta minusta on surullista ajatella, että omat lapsenlapseni eivät ehkä näe enää maailmaa lainkaan sellaisena kuin me. En halua ajatella, että kun tuosta kalsarihousuisesta 7-vuotiaasta joskus kouliintuu rakastava isi, hänen suurin huolensa tulee olemaan, näkevätkö hänen lapsensa maapallon tuhoutuvan.
On erikoista, että vieläkin monet ihmiset ajattelevat, ettei yksi ihminen voi vaikuttaa. Vaikuttaminen on ihan helppoa. On helppoa kytkeä pois valot, joita ei tarvita. On helppoa nukkua muutama aste viileämmässä makuuhuoneessa; on helppoa käydä suihkussa kylvyn sijaan ja kytkeä hana pois pesun ajaksi. On ihan helppoa piilottaa tosimiesten ruokaan terveellisiä kasviksia – ja jopa saada kehuja hyvästä ruoasta. On totisesti ihan helppoa lukea pakkausten kyljet kaupassa ja ostaa kotimaista. Ihan helppoa on myös lajitella jätteet ja möyhentää kompostoria. Ja on ihan älyhelppoa olla ostamatta mitään, mitä ei oikeasti tarvitse. Ja samalla säästää rahaa ja kohentaa terveyttä.
Vihreät arvot eivät ole mikään uusi keksintö. Kuunnelkaapas vain isovanhempianne. Silloin ennen vanhaan ei ollut varaa turhuuksiin. Silloin ennen vanhaan jokainen kasvatti juureksensa itse. Silloin ennen vanhaan lainattiin naapurilta, jos ei ollut itsellä. Silloin ennen vanhaan ostettiin sitä, mitä lähellä tuotettiin. Silloin ennen vanhaan korjattiin ja paikattiin (=tuunattiin). Silloin ennen vanhaan kylässä kaikki tunsivat toisensa, käytiin kylässä eikä menty sisälle, jos luuta oli ovella. Se oli yhteisöllisyyttä, jota nyt yritetään monin konstein saada aikaan nykyihmisen pahoinvoinnin välttämiseksi.
Mikä meni vikaan? Milloin ihminen lakkasi välittämästä naapurin mukuloista ja papasta, jonka oven takana käy vain postinjakaja? Meillä on vielä paljon oppimista!
Leena
